On vappuaatto. Tänään on viikon viimeinen työpäiväni. Huominen torstai on tietysti vapaa ja perjantain otin lomapäiväksi. Tarkoitukseni on tehdä opiskeluihini liittyvä kirjallinen tehtävä, viimeinen sellainen tämän kevään osalta. Aiheena olisi tälle kertaa liiketoiminta-analyysi. Aina näin etukäteen urakka tuntuu ihan mahdottomalta, mutta tiedän, että kunhan pääsen vauhtiin ja uppouduttua aiheeseen, ei tekstin paperille saaminen ole ongelmallista, päinvastoin. Suurempi ongelman taitaa olla se, että homma pakkaa hyvin usein karkaamaan käsistä eli tekstiä tulee ihan liikaa ja sitten olen siinä tilanteessa, että joudun puliväkisin karsimaan ja lyhentämään tuotostani. Muistan edellisten opintojeni ajoilta jo ihmetykseni, kun jotkut tuskailivat sen kanssa, etteivät saa paperille yksinkertaisesti asiaa esim. nyt vaikka vaaditun kymmenen minimisivun verran, kun itse olin kirjoittanut aiheesta suunnilleen kaksikymmentäviisi sivua. Tiedän, olen liian monisanainen ja innostun aina ihan valtavasti lähes aiheesta kun aiheesta, joka liittyy liiketoimintaan tai –talouteen. Olenkohan jotenkin kummallinen tapaus?

Tavoitteeni on päästä tänään lähtemään kotiin hyvissä ajoin. Käymme pikaisesti kaupungissa, kirjastossa ja liikekeskuksessa. Kirjastosta aineistoa edellä kertomaani ja liikekeskuksesta hattua hänen pikkuiselleen. Illan vietämme ihan kaksi. Varattuna on hyvää grillattavaa ja saunomista. Niin ja sitä parasta eli ihan vain oleilua. Huomenna haemme pikkuisen meille. Suunnitelmissa on tivolireissu ja muuta vappuhörsökettä. Ikävää on, että ilma ei taida olla mikään paras huomenna. Olen seurannut koko viikon vaihtuvia ennusteita, jotka ovat vaihdelleet suhteellisen aurinkoisesta vesisateeseen. Viimeisimmän tiedon mukaan taitaa tosiaan sadella vähän. Harmi. Tivoliin kuitenkin mennään, koska on luvattu. Pitää pukea päälle sään mukaiset varusteet, vedenpitävää ja lämmintä.

Meillä oli töissä tänään aamulla munkki ja simatarjoilu työyksikkömme väelle. Minusta on hienoa, että järjestetään tällaisia toisaalta ihan yksinkertaisia ja pieniä juttuja koko työyhteisölle. Ne lisäävät kuitenkin sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisaalta viestittävät sitä, että olemme yhtä suurta ”perhettä”. Valitettavaa on, että aina löytyy niitä, jotka eivät nää näiden tilaisuuksien perimmäistä tarkoitusta, yhteishengenluomista, vaan jaksavat marista siitä, että eivät vain tuon takia viitsi tulla ja siirtää. Tosiasia kuitenkin on se, että kahvipöytäkeskusteluissa aina valitetaan siitä, ettei työnantaja järjestä mitään, ettei_koskaan_ole_mitään_kivaa. Ja sitten kun jotain järjestetään, niin sitten niihin ei osallistuta! Sekin on tosiasia, että kun tarpeeksi monta kertaa osallistujien määrä on vähäinen suhteutettuna kokonaistyöntekijämäärään, hiipuu innostus järjestämiselle.

Mutta nyt ei parane synkistellä. Edessä on pitkä vapaa, hyvää ruokaa, tivolia ja mikä parasta kiireetöntä aikaa rakkaan kanssa.

Iloista vappua!

WP_20140430_08_19_16_SmartShoot-normal.j