Tänään on se päivä, josta puhuin viime lauantaisessa kirjoituksessani: huomenna hän tulee kotiin! Huomenna tähän aikaa olen jo lähellä lentokenttää, jos  en jo kentällä odottamassa. Kyllä, aion lähteä matkaan hyvissä ajoin, varmistaa sen, etten ainakaan myöhästy. Matkalla poikkean tosin siinä ruotsalaisessa kodinsisustuskaupassa, jonka logossa on keltaista ja sinistä, hakemassa jotain täsmäjuttuja. 

Tätä on odotettu, enemmän kuin mitään kuluneiden kahden viikon aikana. Päätöksen saa tämä ikuisuudelta tuntunut odottaminen ja maratonpuhelut, joista tulevaa laskua ei uskalla edes ajatella. Pienen viitteen suuruudesta voi laskea kertomalla 30 senttiä suunnilleen 120 ja sen sitten neljällätoista eli minuuttihinnan päivittäisellä puheajalla ja päivillä. Joinakin päivinä tuo kaksi tuntia ei ole edes riittänyt, joten laskun on todennäköisesti vielä isompi, kuin mitä tuosta tulee. Toki minun puheluni täältä sinnepäin ovat jonkun verran halvempia, mutta joka tapauksessa lasku tulee olemaan satoja euroja. Sillä rahalla olisin melkein mennyt mukaan reissuun, kustantanut matkat ja majoituksen. 

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Olemme lähes jokaisessa puhelussamme todenneet, että tämä matka on avartanut ymmärrystä siitä, mitä toinen ihan todella merkitsee. Miten tärkeä on. Ei tämä asia nyt mitenkään epäselvä ollut ennen matkaakaan, mutta kuten hän sanoi, niitä arkielämän pieniäkin juttuja osaa nyt arvostaa ihan eri tavalla. Sanonta, siitä, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle pitää todellakin paikkansa. 

Se, mitä näiden kahden viikon aikana on keskusteltu, on voimistanut sitä tunnetta, että hän on sydämenivalittu ja päin vastoin. Olemme puhuneet tulevaisuudesta, yhteisestä tulevaisuudesta, siitä mitä sen toivoisi tuovan tullessaan. Olemme puhuneet siitä kohtalosta, joka otti ohjat käsiinsä ja saattoi meidät yhteen. Meidän perheestä, meistä ja neljästä lapsesta; kolmesta minun ja yhdestä hänen, kombinaatiosta, jonka me kuusi muodostamme. Olemme puhuneet siitä, miten hyvä meidän on olla ja elää yhdessä. Niistä pienistä iloista, joita ihan se arkipäivän elämä sisältää, lauantaisaunoineen ja telkkarinkatseluineen.  Asioita, joista muodostuu se meidän_elämä!

Ostin matkaevästä. Karkki ja erityisesti salmiakki on soijajäätelön lisäksi ainoa paheeni.

WP_001352-normal.jpg