Jostain syystä pää tuntuu olevan kirjoitusaiheista tyhjä! Onko se sitten tämän hetkisen elämän tapahtumaköyhyyttä vai mitä. Tämä tunne ei ole ihan ensikertainen, vaan joskus aikaisemmin olen todennut olotilani olevan jokseenkin samanlainen. Sen verran pitää omia mietelmiänikin korjata, että ainakaan siitä ei ole kyse, etteikö tässä siviilielämässä olisi tapahtumia ihan vaikka muille jakaa. Ne ovat kuitenkin asioita, joissa olen osallisena välillisesti, joten niistä en täällä sen enempää kirjoittele. Näin toivottavasti osoitan kunnioittavani toisen yksityisyyttä.

Olemme käyneet Hänen kanssaan viime päivinä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja meistä ja tulevaisuudesta, siitä miten tähän on päädytty, mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Se on selvä, että molemmilla on vakaa halu jatkaa yhteistä elämää tästä ikuisuuteen. Omat tuntemukseni ovat selkiytyneet ja vahvistuneet sitä enemmän, mitä kauemmin tätä yhteistä matkaa on taivallettu. Ja uskon, että hänen tuntemansa tuntemukset ovat aivan samansuuntaiset kuin omani. Toki mekin välillä, tosin hyvin harvoin, olemme käyneet hektisiäkin keskusteluja, mutta noissa muutamassakin tapauksessa kyse on ollut enemmänkin siitä, että olemme olleet asioista eri mieltä eli asiat ovat sanailleet, emme me. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin päässeet asioiden kanssa sovintoon ja illalla nukkumaan mennessä on voinut vilpittömästi sanoa toiselle ne kaikkein tärkeimmät sanat ”Rakastan sinua”.

Hassua, mutta olemme puhuneet paljon tulevaisuudesta, yhteisestä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä asumme fyysisesti minun asunnossani ja käymme hänen luonaan jokusen kerran kuukaudessa muutaman yön verran. Tämä järjestely on toiminut minusta hyvin ja sen mukaan, mitä hän on kertonut, myös hän on tyytyväinen. Olemme toki puhuneet siitä, miten ja minne asetumme jatkossa asumaan. Suurin haaste tuntuu tällä hetkellä olevan se, että tarvitsisimme lämpimän autotallin tai varastotilan, jossa hän ja poikani voisivat toteuttaa yhteistä intohimoaan, moponrassaamista ja kokoamista. Tällä hetkellä meillä ei tuollaista tilaa ole kummassakaan asunnossa, joten jotta tämä toive saataisiin toteutumaan, pitäisi hankkia sellainen asunto, jossa lämmintä tilaa löytyy. Ihan tämän hetken akuutein asia uuden asunnon hankkiminen ei ole, mutta varmaan meidän ainakin pitäisi vakavasti miettiä, kumpaan asuntoon nyt asetumme ja sen jälkeen joko laittaa toinen asunto vuokralle tai myyntiin. Suuri päätös, tiedä, mutta jotenkin tuntuu ihan turhalta ylläpitää kahta huushollia. Toivottavasti tämä asia saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä viimeistään vuoden vaihteeseen mennessä.

Se että kahta valmista, samankokoista, huushollia aletaan yhdistää, ei ole mikään helppo tehtävä. Tavaraa löytyy molemmista paikoista ihan riittävästi yhden talouden tarpeisiin, joten osasta tavaroita on ihan pakko luopua tai sitten tavarat on säilöttävä jonnekin, jossa ne pysyvät hyvänä. Eli olemme tilanteessa, että jostain on löydyttävä lämmintä säilytystilaa. Tämä huushollien yhdistäminen on minulle ihan uusi asia, joten en varmaan vielä edes oikein tajua, miten paljon työtä tällainen loppujen lopuksi aiheuttaa.

Toki muitakin suunnitelmia ja haaveita tulevan suhteen on. Ne ovat varmaankin sellaisia ihan normaaleja juttuja, joita kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haaveilee. Siitä, millä aikajanalla nämä haaveet toteutuvat on sen kuuluisan kohtalon käsissä. Ja kyllä tuohon toteutumisaikatauluun voimme me varmasti ainakin jonkin verran vaikuttaa.

Aika näyttää, nyt voi vain odottaa!

PS. Tänään satoi ensilumi.