Aika juoksee niin nopeasti. Nyt jo melkein alan uskoa siihen, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Muistan lapsena, kun aika oli joskus jopa pitkää. Ei mukamas ollut mitään tekemistä ja sitä sitten piti vinkua vanhemmille. Saman ilmiön muistan omista lapsistani, heidän ollessaan vielä pienempiä. Nyt sitten se aika hujeltaa ohi ihan_liian_nopeasti! Työpäivien jälkeen ei ehdi tekemään oikeastaan yhtään mitään ylimääräistä. Ne pakolliset kotityöt tuntuvat vievän ison siivun niistä vähäisistä tunneista, joita illalla on. Ja onhan tietysti todettava, että rakastan istua, maata tai lötkötellä Hänen kainalossaan, vieressään siliteltävänä ja silittelijänä.

Käyn kahdesti viikossa kuntosalilla. Työnantajani ei anna liikunta- tai kulttuuriseteleitä tai muita tuon kaltaisia kannustimia, mutta on järjestänyt todella paljon erilaisia liikuntaryhmiä niin yksityisillä kuntosaleilla kun omissa tiloissaan. Itse käyn kahvakuulassa ja kuntosaliryhmässä, jossa liikuntamuoto on eri joka kerta. Tänä syksynä on ollut pari kertaa spinningiä, pumppia, rasvanpolttoa ja kahvakuulaa sielläkin. Eilen oli sitten zumbaa. Hmm…olen aina ollut sitä mieltä, että zumba ei ole minun lajini. Tätä ennen en ole sitä edes kokeillut, mutta jo sen käsityksen mukaan, jonka olin luonut lajista oli vakuuttanut minut siitä, että tähän lajiin en tule koskaan hurahtamaan. Ja eilen käsitykseni vahvistui. En kiellä, ettei minulla olisi noussut hiki pintaa, mutta se, että heilun kuin heikkopäinen joka suuntaan, kyykistelen, pyöritän pyllyä, hypähtelen sinne tänne ja tuonne ja heiluttelen käsiä, ei vaan jotenkin uppoa minuun. Taidan olla niin tylsä ja tasapaksu, että sellainen hyvin suunniteltu, pitkäjänteinen ja -kestoinen kuntoilu on enemmän minun juttuni.Yksi työkaverini, joka käy kyseisellä kuntosalilla aktiivisesti useammassakin ryhmässä lohdutti minua ja totesi, että kyseisen zumbatunnin vetäjä ei hänestäkään ole parhaasta päästä, mainiten juuri tuon liian nopeatempoisen ja vaihtuvan askelluksen, jonka mukana on lähes mahdoton pysyä. Onneksi ensi viikolla on jälleen spinning – ihanaa!

Ajelin joku päivä töistä kotiin ja minun oli ihan pakko kaivaa kännykkä esiin ja ottaa muutama kuva niin kauniista syksyisestä maisemasta. Työmatkani varrella on eritoten yksi todella kaunis maisemakohta. Tie halkoo läpi peltojen, joiden takana nousee jylhä havumetsä. Varsinkin nyt, kun luonto on muutenkin kauneimmissa väreissään, maisema on lumoava. Tänään kun vielä maanviljelijät tekivät joitan viimeisiä töitään pellolla, tuli ihan lapsuuus mieleen. Asuin tuolloin etelämmässä Suomea, pienellä paikkakunnalla, peltojen reunassa, jykevän harjun juurella. Noilta ajoilta minulla on juuri samanlaisia muistikuvia maisemista ja tunnelmasta, joita tuo työmatkani varrella oleva peltomaisema herättää. Hassua, miten sitä tuleekin välillä takaumia ja muistaa jonkin hyvinkin tarkan yksityiskohdan jostain kaukaa menneisyydestä. Tuoksun tai tunnelman, tilaneen tai asian, joka varmaankin sillä hetkellä on ollut vain hetki muiden joukossa, mutta joka on kuitenkin rekisteröitynyt jostain syystä muistiin niin, että se vuosien ja vuosien päästä nousee esiin samankaltaisessa tilanteessa. 

Jos aikaisemmin tällä viikolla havainnoin tuon kauniin maiseman, niin tänään tein kotiin ajellessani toisen vähän epämiellyttävämmän havainnon aurinkolipan peilistä. Minulle on tullut silmien väliin pystysuora juonne ja toinen, joka kaartuu melko jyrkästi vasemman silmän puoleen. Pakko kai se on vain myöntää, että ikä, siltä ei pääse karkuun vaikka kuinka koittaisi. Armottomasti aika tekee omat merkintänsä jokaisen hipiään. Tokihan sitä on kirurgisia keinoja, joilla näitäkin piirteitä voidaan poistaa tai ainakin lieventää, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että luonnollinen vanheneminen on monta kertaa parempi, kuin kirurgin veitsen tuotos. Silti - oli vielä pakko toisenkin kerran katsoa sinne peiliin ja kyllä siinä ne juonteen olivat yhä edelleen. Huh! 

Viikonlopusta on kai luvattu kaunista, joten sienimetsään tekisi mieli ja tallustelemaan läheiselle soidensuojelualueelle, luontoa ihailemaan. Niistä on meidän viikonloppu tehty!

WP_001224-normal.jpg