Äkkiseltään ajateltuna kovin samanlaisia ovat nämä lomapäiväni olleet. En ole tehnyt mitään sen kummallisempaa, mitä en tekisi normaalina arkipäivänäkään, sillä erotuksella, että nyt on enemmän aikaa paneutua hommiin. Oikeastaan on ihan mukavaa, että koulut alkoivat. Kun hinaan kuopusta ylös sängystä aamuisin, ehdin itse virota yön jäljiltä niin, että kahdeksan aikaan olen jo täydessä työn touhussa. Mikäli itsellä ei olisi pakollista herätystä pojan kouluun tuuppaamisen vuoksi, saattaisin nukua vielä yhdeksän aikaan. Jotenkin vähän kauhulla mietin niitä aamuja, jotka koittavat sitten kun ulkona on pimeitä ja tuon kuopukseni vireystaso lähempänä nollaa kuin kymmentä. 

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmällä unella tulen toimeen. Iltaisin unimatti ei suostu useinkaan tulemaan ennen puoltayötä ja työaamuisin, kun kello soi ennen viittä, olen ihan virkeä, vaikka kyllä niitä poikkeusaamujakin toki mahtuu mukaan. Silloin olisi mitä mukavinta kääntää vain kylkeä, todeta, että kyllä sinne töihin ennättää myöhemminkin ja jatkaa unia. 

Jos eilen satoi lähes koko päivän, niin tänään on sitten ollut sen auringonpaisteen vuoro. Ilma oli heti aamulla lämmin ja aurinkoinen. Koska eiliset suunnitelmani menivät lähes totaalisesti mönkään juurikin tuon sateisen sään vuoksi, olen tänään sitten koittanut ottaa takaisin menetetyn. Heti aamulla siivosin auton yltä ja sisältä. Olen ottanut tavaksi siivota pirssin kerran viikossa. Normaalisti tuo päivä on sunnuntai, mutta näin lomallahan kaiken pitää olla vähän kuin normaaliarjesta poikkeavaa, joten siis tänään auton siivousta. Esikoiseni, joka autoani hyvin ahkerasti lainaa, on todennut moneen kertaan, että kuummella siivoan menopeliäni ihan liian usein. Miten erilainen katsontakanta meillä voikaan olla. Minusta kaikenlainen töönä matoilla ja penkeillä on siivottava pois pikimmiten. Esikoiseni mielestä se on vain ajan haaskausta, koska kuitenkin sitä töönää tulee uudelleen ja työ on siis ollut aivan turhaa. Ehkä tämä on sitä sukupolvien välistä eroa tai sitten vain meidän kahden erilainen käsitys siitä, milloin on aihetta siivoukseen. Itse veikkaan tuota jälkimmäistä - tätä teoriaa tukee tyttären varsin boheemi käsitys tavaroiden säilytyspaikasta. Onko huone siivouksen tarpeessa, jos sen lattia on peitetty puolipitoisilla ja huonoimmassa tapauksessa puhtailla vaatteilla vai onko kyse vain siitä, että näin "sijoiteltuna" vaatteet on huomattavasti helpompi löytää. Mene ja tiedä, ehkä hänkin joskus ymmärtää siivouksessa piilevän hienouden!

Suoriuduttuani auton pesusta, pistäydyin pikaisesti aamupäiväkahville kummipojan luo. Poika itse tosin oli koulussa, mutta ihan totuuden nimissä kerrottakoon, että ennemminkin tällä kertaa kaipasin aikuista juttuseuraa ja sitä sain. Viime käynnistä tässä taloudessa on useampi kuukausi. Jotenkin hassua, että vaikka asumme suhteellisen lähekkäin, tulee liian harvoin poikettua puolin ja toisin. Mukamas arki-illat ovat aina niin täyteen buukattuja, ettei ylimääräiselle seurustelulle jää aikaa. Onneksi on edes sosiaalinen media. Sen välityksellä kaikki "tärkeimmät" ja kuumimmat juorut kulkevat valonnopeudella, joten ihan uutispimennossa ei kuitenkaan tarvitse elää, vaikka ei kyläilysessioita tiheään teekään. Kummipoikani perheeseen kuuluu neljän lapsen lisäksi kaksi kissaa, koira ja häkillinen eri värisiä ja kokoisia kanoja. Jotenkin tuntuu, että tässä taloudessa tapahtuu aina ja koko ajan. En muista kertaa, jolloin perheen äiti olisi todennut elämän olevan tasaista ja tappavan tylsää. Jos yllätyksiä ei järjestä jälkikasvu, niin sitten siitä huolehtii alkoholisoitunut isoisä tai hormonien sekoittama isoäiti. Kun kuuntelee tämän perheen menoa, niin oma elämä tuntuu hyvin, hyvin tylsältä ja tapahtumaköyhältä ja hyvä niin! 

WP_001120-normal.jpg