Varmaan jossain vaiheessa on tullut ilmi, että olen melko ruokarajoitteinen, en niinkään omasta tahdostani vaan ihan pakosta. Pienestä pitäen minulla on ollut allergioita; sitrukset, koira, kissa, hevonen, siitepölyt, tuollaisia suhteellisen yleisiä ja toisaalta aika vaarattomiakin. Jo ihan pikkuisena, muutaman vuoden ikäisenä olen ollut sairaalassa pahan ihottuman vuoksi. Tuolloin sitä taidettiin nimittää maitoruveksi, mutta atooppiahan se jo silloin oli, mutta en tiedä, tunnettiinko tuolloin 70 –luvun alkupuolella edes koko termiä. Sittemmin sain elää suhteellisen ihottumatonta / oireetonta vaihetta useamman vuoden. Ainoana oireena noina lapsuus ja varhaisnuoruusvuosina oli ainoastaan nenän vuotaminen, punoittavat ja ajoittain turvonneet silmät ja lievä ihon kutina. Näiden kanssa saattoi elää hyvin normaalia elämää, enkä muista yhtään epämiellyttävää muistoa tai kokemusta liittyen allergioihini. Yläasteen aikana alkoivat sitten iho-oireet lisääntyä ja muistan joutuneeni käymään vähintään kerran tai pari vuodessa ihotautilääkärillä oireiden vuoksi. Hoitona rasvat ja valohoito. Näillä mentiin siihen asti kun aloin odottaa esikoistani.
Jokaisen lapsen odotusaikana minulle on puhjennut lisää allergioita, nyt ruoka-aineille. Muistan kananmuna-allergian toteamisen jälkeen tokaisseeni, että onneksi saan sentään vielä syödä tavallisia viljatuotteita – enpä silloin tiennyt, että jonain päivänä nekin kuuluvat niihin ruoka-aineisiin, jotka kuuluvat kiellettyjen listalle. Johtuu varmaan siitä, että olen aina elänyt jonkunlaisten rajoitteiden kanssa, en koe jääväni kovinkaan paljon paitsi mistään, syön sitä mitä voin ja sitä mitä ei voi syödä, se jää väliin. Suurin ongelma ovat lähinnä ne ihmiset, jotka eivät millään tahdo ymmärtää, että en tosiaankaan voi syödä edes sitä laktoositonta jäätelöä. Jotenkin ihmisten on vieläkin vaikea ymmärtää, että maidon proteiiniallergia ei ole sama kuin laktoosi-intoleranssi vaan paljon vakavampaa. Syömällä nyt esimerkiksi tavallisesta maidosta tehtyjä tuotteita, pääsen hengestäni, ja tämä koskee myös kaikenlaisia maitojauheita, tiivisteitä ja pulvereita, joiden raaka-aineena on maito. Sama on kananmunan kanssa. En todellakaan voi syödä marenkina tai että salaatti ei ole kananmunaton, jos siitä poistetaan aiemmin laitettu munan puolikas. Koska jälleen on kyse valkuaisen sisältämän proteiinin allergiasta, riittää, että muna on ollut kosketuksissa salaatin muihin aineksiin. Kyllä se munattomuus tarkoittaa sitä, että koko salaatti tehdään ihan alusta alkaen uudelleen puhtaista raaka-aineista.
Kuten kerroin aiemmin, olen oppinut elämään rajoitteiden kanssa, enkä oikeastaan kaipaa mitään, tai en tähän asti ole kaivannut. Rakas mieheni on innokas ruuanlaittaja ja mikä ihaninta, hän ajattelee aina kaiken niin, että myös minä voin syödä samaa kuin muut. Vuosien jälkeen sain jälleen pizzaa, kun rakas löysi kaupasta tofumozzarellaraastetta. Sen jälkeen olemme syöneet useasti hänen tekemäänsä pizzaa, jonka kaikki ainesosat sopivat minulle. Viimeisin aluevalloitus ovat letut. Ensimmäinen kokeilu oli viime viikonloppuna, jolloin teimme täytettyjä lettuja. Ensimmäiseksi kerraksi oikein maukkaita, mutta hieman lettutaikina vaatii vielä hienosäätöä. Useasti olemme käyneet keskustelua siitä, miten taikinaan saisi lisää makua, sitkoa ja väriä. Luulenpa, että piakkoin meidän taloudessa tehdään uusi kokeilu letuista, parannetulla lettutaikinaohjeella.
Ylemmässä kuvassa paistettuja lettuja, alemmassa täytetyt letut uunista tulleena.Päällä siis tofumozzarellaraastetta nam.
