torstai, 10. joulukuu 2015

Kuvia kesältä, syksyltä ja vähän jouluakin jo!

Heipat pitkästä aikaa.

Koska postaukset ovat jääneet vähäisiksi viimeaikoina, laitan vähän fiilistelykuvia kuluneelta kesältä, syksyltä ja joulunodotuksesta!

Leppoisaa joulunodotusta ihan jokaiselle!

20150923_110838~2%5B1%5D.jpg

Monenlaisia Roosa Nauha juttuja tuli tänä vuonna ostettua. Tässä yksi niistä, kampanjan varmaan myydyin tuote. Koskettaa itsekäkin!

20150829_120053%5B1%5D.jpg

Loppukesästä käväisimme parin päivän reissulla Ähtärissä ja Tuurissa.

20151031_135615%5B1%5D.jpg

Marjoja oli tänä syksynä paljon. Pakkaseen saatiin mustikoita, puolukoita ja karpaloita ihan mukavasti. Sieniä sensijaan joutui etsimään ihan todella ja siltikin sato jäi laihaksi.

1440070543919%5B1%5D.jpg

Vanhin ja nuorin lastenliikennepuistossa.

 

20151107_183517%5B1%5D.jpg

Kuvakirje joulupukille!

20151114_142309%5B1%5D.jpg

Tämän vuoden ensimmäinen pukin tapaaminen. Tämän jälkeen sitä pukkia onkin sitten nähty suhteellisen usein. Kerkiäväinen kaveri, liikkuu suhteellisen nopeasti paikasta toiseen ja muuttaa siinä mennessää ulkonäköä. :)

20151207_181819%5B1%5D.jpg

Piparitalo suunnittelijana ja toteuttajana Pikkuinen 4v.

20150918_202405~2%5B1%5D.jpg

Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä kuva isistä ja pikkuisesta. Tää on musta niin ihana kuva <3

keskiviikko, 14. lokakuu 2015

Pitkän hiljaiselon jälkeen kuulumisia

Katsoin, että olen viimeksi käynyt kirjoittamassa jotakin toukokuussa. Elettiin leikkauksen jälkeisiä aikoja, ensimmäinen sytostaattihoito oli tuon postauksen jälkeisenä päivänä. Sen jälkeen hoitoja oli viisi. Kesä ja alku syksy kuluikin pitkälti noiden lääkehoitojen rytmittämänä. Onnekseni en saanut kovinkaan pahoja sivuvaikutuksia lääkkeistä. Kolmen viimeisen hoidon jälkeen olin päivän verran voipunut.

Töissä olen nyt ollut kolmatta viikkoa ja kyllä on sanottava, että olen taas kuin uusi ihminen, iloinen ja energinen. 

Huomenna alkaa sädetys, jota kestää marraskuun loppuun asti. Teen tammikuun loppuun asti 60 % työaikaa, jotta pystyn käymään sädetyksessä päivittäin.

Tässä tätä pikapäivityksenä. 

keskiviikko, 27. toukokuu 2015

Pikaisia kuulumisia

Siitä on ihan liikaa aikaa, kun olen viimeksi tänne mitään kirjoittanut. Tähänkin on syynsä. 

En vielä koe pystyväni kirjoittamaan tähän kaikkea, mutta kerrottakoon, että olen sairastunut vakavasti. Minut on leikattu ja hoidot ovat alkaneet. Edessä on erillainen kesä!

Ihanan tavallisesta elämästä on tullut vähän epätavallisempaa. 

Palaan ajatusteni kanssa myöhemmin tänne, sitten kun asiasta on helpompi kirjoittaa ja kertoa.

Aurinkoisia kesäpäiviä ihan jokaiselle!

 

keskiviikko, 28. tammikuu 2015

Rakkaudesta ruokaan

Varmaan jossain vaiheessa on tullut ilmi, että olen melko ruokarajoitteinen, en niinkään omasta tahdostani vaan ihan pakosta. Pienestä pitäen minulla on ollut allergioita; sitrukset, koira, kissa, hevonen, siitepölyt, tuollaisia suhteellisen yleisiä ja toisaalta aika vaarattomiakin. Jo ihan pikkuisena, muutaman vuoden ikäisenä olen ollut sairaalassa pahan ihottuman vuoksi. Tuolloin sitä taidettiin nimittää maitoruveksi, mutta atooppiahan se jo silloin oli, mutta en tiedä, tunnettiinko tuolloin 70 –luvun alkupuolella edes koko termiä. Sittemmin sain elää suhteellisen ihottumatonta / oireetonta vaihetta useamman vuoden. Ainoana oireena noina lapsuus ja varhaisnuoruusvuosina oli ainoastaan nenän vuotaminen, punoittavat ja ajoittain turvonneet silmät ja lievä ihon kutina. Näiden kanssa saattoi elää hyvin normaalia elämää, enkä muista yhtään epämiellyttävää muistoa tai kokemusta liittyen allergioihini. Yläasteen aikana alkoivat sitten iho-oireet lisääntyä ja muistan joutuneeni käymään vähintään kerran tai pari vuodessa ihotautilääkärillä oireiden vuoksi. Hoitona rasvat ja valohoito. Näillä mentiin siihen asti kun aloin odottaa esikoistani.

Jokaisen lapsen odotusaikana minulle on puhjennut lisää allergioita, nyt ruoka-aineille. Muistan kananmuna-allergian toteamisen jälkeen tokaisseeni, että onneksi saan sentään vielä syödä tavallisia viljatuotteita – enpä silloin tiennyt, että jonain päivänä nekin kuuluvat niihin ruoka-aineisiin, jotka kuuluvat kiellettyjen listalle. Johtuu varmaan siitä, että olen aina elänyt jonkunlaisten rajoitteiden kanssa, en koe jääväni kovinkaan paljon paitsi mistään, syön sitä mitä voin ja sitä mitä ei voi syödä, se jää väliin. Suurin ongelma ovat lähinnä ne ihmiset, jotka eivät millään tahdo ymmärtää, että en tosiaankaan voi syödä edes sitä laktoositonta jäätelöä. Jotenkin ihmisten on vieläkin vaikea ymmärtää, että maidon proteiiniallergia ei ole sama kuin laktoosi-intoleranssi vaan paljon vakavampaa. Syömällä nyt esimerkiksi tavallisesta maidosta tehtyjä tuotteita, pääsen hengestäni, ja tämä koskee myös kaikenlaisia maitojauheita, tiivisteitä ja pulvereita, joiden raaka-aineena on maito. Sama on kananmunan kanssa. En todellakaan voi syödä marenkina tai että salaatti ei ole kananmunaton, jos siitä poistetaan aiemmin laitettu munan puolikas. Koska jälleen on kyse valkuaisen sisältämän proteiinin allergiasta, riittää, että muna on ollut kosketuksissa salaatin muihin aineksiin. Kyllä se munattomuus tarkoittaa sitä, että koko salaatti tehdään ihan alusta alkaen uudelleen puhtaista raaka-aineista.

Kuten kerroin aiemmin, olen oppinut elämään rajoitteiden kanssa, enkä oikeastaan kaipaa mitään, tai en tähän asti ole kaivannut. Rakas mieheni on innokas ruuanlaittaja ja mikä ihaninta, hän ajattelee aina kaiken niin, että myös minä voin syödä samaa kuin muut. Vuosien jälkeen sain jälleen pizzaa, kun rakas löysi kaupasta tofumozzarellaraastetta. Sen jälkeen olemme syöneet useasti hänen tekemäänsä pizzaa, jonka kaikki ainesosat sopivat minulle. Viimeisin aluevalloitus ovat letut. Ensimmäinen kokeilu oli viime viikonloppuna, jolloin teimme täytettyjä lettuja. Ensimmäiseksi kerraksi oikein maukkaita, mutta hieman lettutaikina vaatii vielä hienosäätöä. Useasti olemme käyneet keskustelua siitä, miten taikinaan saisi lisää makua, sitkoa ja väriä. Luulenpa, että piakkoin meidän taloudessa tehdään uusi kokeilu letuista, parannetulla lettutaikinaohjeella.

WP_20150125_002.jpgWP_20150125_004.jpg

Ylemmässä kuvassa paistettuja lettuja, alemmassa täytetyt letut uunista tulleena.Päällä siis tofumozzarellaraastetta  nam.

keskiviikko, 21. tammikuu 2015

Vuoden ensimmäinen postaus

En ole tänne kirjoitellutkaan sitten joulun, vaikka käynytkin useamman kerran. Jotenkin ei vain ole irronnut mitään, tosin kaikenlaistahan tässä on sattunut ja tapahtunut eli kirjoitettavaa kyllä olisi ollut.

Joulu meni ja loma myös. Välipäivinä teimme suhteellisen tiiviisti remppaa ja muuttamaan pääsimme lopulta tammikuun alkupuolella. Ihan kommelluksitta remontti ei mennyt, vaikka varmaan suhteellisen kivuttomasta noin niin kun kokonaisuutta ajatellen. Tapetit ja maali saatiin seinään hujauksessa, vaikkakin yksi pojan huoneen seinä jouduttiinkin tapettien poiston jälkeen tasoittamaan, ennen kuin siihen saatiin laitettua uusi tapetti. Sen verran monta tapettikerrosta oli ehditty laittaa, ettei seinästä saanut millään kaikkia vanhoja tapetinrääppeitä pois. Veljeni teki yhden pitkän työpäivän ja naputteli uuden laminaatin lattiaan. Miten paljon asunnon ilme muuttuu jo ihan pelkän lattian vaihdolla. Suurimmat haasteet olivat keittiössä. Alkuun oli tarkoitus, että vanha tiskipöytä saa jäädä, mutta lopulta sekin vaihdettiin. Keittiön hanoja jouduttiin ostamaan tuplasti ensimmäisen hajottua asennusvaiheessa. Nyt kaikki on kuitenkin saatu pakoilleen ja asuttu ollaan pari viikkoa. Vielä asunto ei ehkä tunnut niin kodilta, kuin mitä entinen, mutta eiköhän se tästä kun aika kuluu. Itselle ja pojalle asuntoa suurempi järkytys on ollut muuttaa toiselle puolelle kaupunkia, kun missä aiemmin asuimme ja missä olemme aina ennen asuneet. Onneksi alkukangertelun jälkeen poikakin on oppinut kulkemaan bussilla. Eihän tässä kuitenkaan ole välimatkaa entiseen kuin sellaiset kuusi kilometriä, mutta teinille, joka on aina asunut suhteellisen rajatulla alueella, jossa molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin, kaverit ovat käden ulottuvilla ja kulkeminen hyvinkin vaivatonta, tällainenkin muutos voi olla ”maailmanlopun alku” aluksi.

Suuremmat haasteet tulevat tällä hetkellä perheemme ulkopuolelta ja liittyvät hänen entiseen puolisoon. Osan ”kaatiskamasta” olen saanut niin minä, hän kuin muukin suku. Tilanne on hieman rauhoittunut viikonlopusta, kun kaikenlainen ylimääräinen yhteydenpito lopetettiin ja nyt sitten pitää miettiä, miten tästä eteenpäin mennään asiassa. Jotenkin sitä vaan jaksaa ihmetellä, miten joku ei nää omassa toiminnassaan mitään vikaa, syyttää kaikesta muita, mutta käyttäytyy itse hyvin törkeästi niin meitä kuin muutakin sukua kohtaan. En_vaan_ymmärrä! Ei tällaista ryöpytystä jaksaisi varmaan kukaan, jos oma parisuhde ei olisi kunnossa. Myönnän, että jossain vaiheessa kyllä itsekin ääneen jopa mietin, onko mun ihan pakko jaksaa tällaista asiatonta käytöstä. Ei ole ja siksi mä en enää suostu olemaan missään tekemisissä sen ihmisen kanssa.

Opiskelut on saatu lopullisesti päätökseen ja todistus on tilattu. Virallinen valmistumispäivä on 27.2.2015. Jotenkin vinksahtaneena varmaan, hain jo uuteen koulutukseen, kuitenkin hieman epävarmana siitä, tulenko pääsemään sinne. Jos ei tänä vuonna onnista, niin sitten on haettava ensi vuonna uudelleen.

Näillä eväillä lähdetään tähän uuteen vuoteen 2015!

WP_20150101_001.jpg

Tässä kuvaa remppa-ajalta. Onneksi tämä kaikki on enää pelkkä muisto. :)

  • Onnen oivalluksia

    Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
    Se ei ole vain hetken huumaa.
    Se on nuotion hehku hiljainen
    ja roihua polttavan kuumaa.

    Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
    se ei kuole, kun maassa on routa.
    Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
    se kestää, on myrsky tai pouta.

    Minä Sinua rakastan, katsohan,
    kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
    Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
    jos kanssani matkalle lähdet.

    Ja kun kuljemme raskain askelin,
    ja aika tuo murheita tupaan,
    pidän kädestä Sinua silloinkin,
    yhä Sinua rakastaa lupaan.

    Minä Sinua rakastan silloinkin,
    jos ehdimme korkeaan ikään.
    Olet edelleen minulle suloisin,
    ei hellyyttä sammuta mikään.

    Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
    taikka kumaraan selkäsi taipuu.
    Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
    taas polvilleen rakkaus taipuu.
    – Anna-Mari Kaskinen -

    Pidä minua sylissäsi,
    ettei minua palele.
    Silitä hiuksiani illalla,
    jotta nukahdan rauhassa.
    Rakasta minua, etten eksy
    ikinä luotasi pois.
    -Aurinkoinen mieli: Elämänmakuisia ajatuksia-

    Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta,
    ihmiset eivät enää huomaa
    mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu.
    -Paulo Coelho, Alkemisti-

    Jokainen joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä, tietää että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima.
    -Tommy Taberman-

    Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja ellet jaa niitä, et anna sinua rakastavalle ihmiselle riittävää tilaisuutta rakastaa sinua kylliksi.
    - Dinah Shore-

    Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
    - Demokritos-
  • Kerro se kukkasin